Matkakertomus - pentujen vienti Amerikkaan 10/2006
Lähdin matkaan kera pentujen klo. 04.30. Heräsin aamulla klo 3.30
käyttämään eilen pestyjä ja puunattuja pentuja ulkona isoilla, että pienillä
"asioilla". Tavarat olin pakannut jo edellisenä päivänä, joten aamukahvit
hörpittyä (väkevät) laitoin pennut autoon ja ei kun menoks. Matkalla
pysähdyimme hakemaan prodeeraajan kirjomat kenneltakit uusille omistajille
sekä HK-sinistä lenkkiä ja Vaasan ruispaloja (mainontaa) Sonjalle. Matka
jatkui.. Helsinki-Vantaan lentokentällä olimme klo 9 jälkeen. Pentujen
pissatus ja jaloittelu vielä ennen terminaaliin ja sisäänkirjaukseen menoa,
sitten alkoivatkin kommellukset...
Ensin mukava neiti sisäänkirjauksessa sanoi, ettei kolme pentua voi mennä
yhden ihmisen mukana, vain yksi. No, parin puhelun jälkeen kaikki oli ok ja
pääsimme punnituksen kautta maksamaan pentujen matkaa. Taas ongelmia (tai
oikeastaan ei jos oli varautunut). Tilatessani matkaa minulle oli sanottu,
että pennut maksavat n. 100 $ kaikki yhteensä mutta kun pääsin "luukulle"
olikin hinta 90 € * 3 eli 270 €! No, siitä selvisi rahalla mutta matkakassa
kärsi. (Mielessä kävi, että uusille omistajille rahti olisi tullut
halvemmaksi mutta toisaalta.. en olisi päässyt tutustumaan
henkilökohtaisesti uusiin omistajiin ja olisi tämä IHANA reissu jäänyt
tekemättä.)
Pennut menivät tarkastukseen, toisin sanoen lentoboxi tutkittiin ja
katsottiin, että pennuilla on erittäin paljon tilaa ja että ovat puhtaissa
ja kuivissa. Pääsin pentujen kanssa samaa kautta läpi turvatarkastuksen.
Tässä tiemme erosivat eli pennut rahdin ja minä taxfreen kautta odottamaan
koneeseen pääsyä. Olisi ollut niin paljon kaikkea kivaa ostettavaa ja teki
mieli viedä tuliaisia Suomesta kuten hilloja ym. mutta täytyi malttaa mieli
sillä matkahan oli vasta alussa. Odotellessani koneeseen pääsyä ja päivän
lehteä lukiessa en huomannut muiden jo menneen koneeseen ja havahduin vasta
kun kuulutettiin... Titta Makkosta pyydetään saapumaan portille 26 ja
silloin tuli kiire! No, hyvin kerkesin ja olin tottakai viimeinen. Näyttävä
sisääntulo taas! Sitten lentoon...
Suomesta lähtiessä oli ilma sumuinen ja sateinen. Päivän lehdestä luin, että
tulossa olisi kunnon syysmyräkkä. Olin siis hyvilläni matkan ajankohdasta
mutta samalla huolissani kotiin jääneistä koirista. Vanha ukko (Dino) kyllä
nauttii jos myräkkä tulee sillä se tietää, että sitä ei raaskita sinne
koiranilmaan jättää vaan se pääsee sisälle rötköttämään. Vanha ukko saa aina
myönnytyksiä.
Välilasku Frankfurtissa
Saksaan tullessa ilma senkuin parani. Ihana auringon paiste kun olimme
Pohjois-Saksan yllä. Aurinko lämmitti. En tiedä johtuiko se siitä, että
oltiin lähempänä sitä, pilvien yläpuolella vai siitä, että oltiin
etelämpänä. Kun pilvet kaikkosivat ja kone lensi kirkkaan sinisellä
taivaalla, ihmettelin kuinka maassa kaikki oli tosi vihreää.
Laskeutuminen onnistui hienosti ja mikä mukavinta - kukaan ei taputtanut
niin kuin "lomamatkoilla".
Pentujen koneen vaihtoa en nähnyt, mutta laukkuni kyllä kun tulin toiselle
koneelle. Vihreä Ruotsin kennelliiton iso laukku oli hyvinkin näkyvä. Minua
jännitti Frankfurtin kentällä sillä siirtymiseen toiselle lennolle oli aikaa
vain vajaa tunti ja kenttä on kuitenkin Euroopan suurin eikä jännitystä
ainakaan vähentänyt se, että Suomessa eivät saaneet tulostettua lippua
jatkolennolle Frankfurt-NY. Minulla oli siis vajaa tunti hoitaa itselleni
lippu ja ehtiä koneeseen. Kaikki meni hienosti! Menin suoraan lentoni
portille ja sieltä eivät onneksi ohjanneet eteenpäin vaan homma hoitui
siinä.
Turvatarkastukset
Turvatarkastukset olivat mittavat. Hyvä jottei tarvinnut heittäytyä
ilkosilleen. Ensin reppu, sitten takki ja vielä toinen ja KENGÄT? (ai niin
olihan jollain joskus se kenkäpommi). Sitten vielä "sauvalla" käytiin läpi.
Hyvällä mielikuvituksella tuo edellinen lause ehkä herättää hilpeyttä mutta
valitettavasti se "sauva/kapula" oli vain joku metallinpaljastin joka
vietiin pitkin pintaa (kylläkin jalat levällään) kuin jenkkisarjoissa :)
Linja-auto kuljetti matkustajat koneelle. Tässä vaiheessa näin laukut mutta
en pentuja.
Vähän tilaa
Paikkani oli 32E eli keskellä ja kahden vanhemman naisen välissä. He eivät
todellakaan olleet suomalaisia. Joutuuko kielitaito koetukselle? Hiljaisia
tuntuvat olevan. Hyvä, kielimuuri on korkea.
Tarjoilu pelaa
Tällä lennolla voi nauttia antimia ja pakko ottaa vaikka "valkkaria" jos se
kielimuurikin siitä sortuisi. Toivottavasti edes sen verran, että pyydän
siirtymään, että pääsen vessaan. Lento on pitkä ja toiletin tarve varmasti
jossain vaiheessa lentoa.
No, kahden lasillisen valkoviiniä ja yhden kermaliköri paukun jälkeen
keskusteltiin jo kummasti - kuumasta kahvista, dokumenteista, joita meidän
täytyi kirjoittaa kaksin kappalein ja neljä kertaa samat asiat. Oikein
mukavaa oli.
Myrskyä
Noin puolessa välissä matkaa Atlantin valtameren yllä osuimme myrskyn
silmään ja tiukkasimme turvavöitä. Vähän oli "turbulenssia" joka viskoi
konetta. - Yllättävän vähän pelotti ja kun noita elokuvia on tullut
katseltua niin olin turvallisin mielin kun naamalle laitettavat maskit
pysyivät koteloissaan pään yläpuolella eivätkä räpsähtäneet roikkumaan nenän
eteen.
Viihdykkeeksi oli uusi, juuri ilmestynyt elokuva (Paholainen pukeutuu
Pradaan), joka oli ihan hyvä mutta ei super. Olotilasta voi kertoa sen, että
jalat ja perä puutuivat vaikka välillä yritin jaloitellakin. Muutenkin niin
pitkä paikallaan olo oli minulle kamalaa. Onneksi ei nyt ihan hiljaa
tarvinnut olla vaan pystyin vähän keskustelemaan jo tuon edellä kertomani
rouvan kanssa. Hän oli tulossa Sveitsi-Itävalta -lomalta ja kertoi
lähtevänsä ensi vuonna Norjaan, Ruotsiin ja Suomeen. Hän kertoi
matkustavansa kesällä, koska ei pidä kylmästä. - Kylmästä puheenollen,
lentokoneen taululla ulkolämpötila lukema – 54 0C. Atlantin valtameri on
ylitetty ja Kanadan päällä käyty kääntymässä. Matkaa jäljellä 2h 23min.
Mitenhän pennut jaksavat?
JFK
JFK on maailman suurin lentokenttä ja täytyy sanoa, että kaikki meni
erittäin hyvin. Jo koneessa pyöri video miten ja mihin sinun täytyy mennä ja
kuinka toimia. En eksynyt - huh! Sitten alkoi laukkujen ja mikä TÄRKEINTÄ -
pentujen odottelu koneesta.
Ennen kuin pääsin hakemaan laukkujani oli edessä vielä 3 kertaa
passintarkastus ja kysymykset - miksi sinä olet tänne tullut, milloin lähdet
pois, missä asut täällä ollessasi jne. Holiday ja Finnish frend oli pätevä
selitys joka paikassa.
Pennut olivat erittäin rauhallisia. Ne eivät uikuttaneet, vinkuneet tai
haukkuneet ollenkaan. Ja kun Suomesta lähdettäessä oli katsottu, että ne
ovat kuivissa niin nyt oli hajua ja kosteutta vaikka toisille jakaa. Pennut
olivat kuitenkin suht’ puhtaita ja kuivia. Yetillä oli vähän turkki toiselta
lonkalta kakkainen. Palvelu lentoasemalla oli SUPER (kylläkin täytyi hieman
maksaa), ja kun pentujen paperit olivat kunnossa pääsin joka paikasta
ensimmäisenä. Oli ihanaa nähdä Sonja vastassa! Sonja oli ostanut ison take a
way –kahvin, jota siinä hetken hörpittiin ja ihmiset ihastelivat pentuja.
Matka kohti "kotia" alkoi.
Suurta ja Uutta
Siinä sitten köröteltiin kohti New Jerseytä. Autot olivat uusia ja suurin
osa maastureita tai lava-autoja. Myös pitkiä limusiineja näkyi useita. Teitä
risteili ristiin ja rastiin, ja Sonja ajoi kuin tuulispää. En todellakaan
haluaisi ajaa New Yorkissa tai koko USA:ssa. Kaikki oli jotenkin niin
sekavaa.
Farmilla
Oli jo pimeää kun saavuttiin Sonjan ja Jefreyn farmille. Iina oli yhtä avoin
ja riehakas oma itsensä. Se oli todella hienossa kunnossa, vähän karva oli
vielä kasvussa. Hieno tyttö!
Jeff oli tehnyt ihanat ruoat ja kun maha tuli täyteen, alkoi myös nukuttaa.
Vaihdettiin vielä kuulumisia ja nukkumaan. Sonja lähti aamulla töihin
kuudeksi mutta minä jatkoin vielä unia aina klo 8.30 asti ja ruokin pennut
klo 09.00. Siinä päivällä yritin kantaa vähän "korsia kekoon" tiskaamalla
ym.
Kiertelin pentujen kanssa farmilla. Sonjalla ja Jefillä on ravihevosten
lepotalli. Tällä hetkellä hevosia oli 13 aikuista ja 2 varsaa. Aitaukset
olivat upeat ja piikkisuorat. Ei se Jeff ole turhaan insinööri. Sonja tultua
kotiin auttelin vähän tilan töissä, vaihdoin vesiä ja vein ruokaa ja heiniä
hevosille.
Pennun katsojat
Illalla odottelimmekin jo ensimmäistä pennun katsojaa. Katsojia rupesikin
tulemaan ovista ja ikkunoista: Carol, Kevin, Sandy, Michell, Oona … Ja
lopulta tuli Calvin, joka lensi Illinoisista Newarkille, vuokrasi auton ja
tuli meidän luokse koko illaksi. Calvin on odottanut omaa Tatraa jo vuosia,
joten tietoa rodusta oli jo reilusti.
Näytimme Suomen rotuyhdistyksen sivuja ja kennelliiton jalostusnettiä.
Calvin oli enemmän kuin innoissaan nähtyään paljon kuvia ja faktaa. Jeff toi
pizzaa ja juttelimmen koko illan mukavia. Calvin lähti hotelliin ja sovimme
pennun hausta lauantai iltapäivällä. Calvin tutustui molempiin tyttöihin
huolella lauantaina ja teki ns. pentutestin ja valitsi Snowy Coats Eternal
Ice Age "TIIA". Tiia sai rakastavan ja varmasti hyvän ja osaavan kodin
Calvinin luota Illinoisista. Vaikka tiedän tämän, oli ero taas kuin pieni
kuolema, kyynelten kera.
Tiia siis lensi jo toisen kerran. Calvin kirjoitti sunnuntaina e-mailin ja
kertoi kaiken menneen hienosti. Calvin kertoi, että oli kuin olisi
matkustanut jonkun kuuluisuuden kanssa, kun kaikki halusivat ottaa kuvia.
Lauantaina illalla kävimme ulkona syömässä. Oli kiva vain olla ja jutella.
Ruoka oli todella hyvää.
Sonjan apuna
Sunnuntai aamuna lähdin Sonjan mukaan töihin. Sonja on töissä ravihevosten
valmennustallilla. Vein hevosia ulos tarhoihin ja toin sisään, ruokin,
putsain karsinoita ja vaihdoin vesiä... Puitteet olivat valtavat. Poseeraan
eräässä kuvassa (laitan myöhemmin nettiin) huippusukuisen varsan kanssa, ja
kuvasin miljoonia juosseita hevosia. Kun työt oli tehty, lähsimme tallilta
hulppealla hevostenkuljetusautolla, sillä Sonja tuo talliltaan pari hevosta
maanantaina takaisin tallille.
Toinen tyttö
Puoliltapäivin sunnuntaina Sandy ja Michell saapuivat uudestaan hakemaan
tyttöään. Sandy konttasi pitkin lattioita ja oli aivan haltioissaan. Sandy
on tehnyt vuosia töitä Dog Rescuen parissa ja hänellä on myös farmi jossa
hevosia, koiria jne.. Sandy on ihminen, jolle eläimet ja niiden hyvinvointi
ovat omien lasten jälkeen tärkeintä. Snowy Coats Embress Os Snow "Crazy"
asuu nyt siis lähellä Sonjaa New Jerseyssä. Sandy oli silmin nähden
liikuttunut saadessaan oman Tatran pentupakkauksineen ja takkeineen.
Ostokset
Kävimme vielä juoksujalkaa päivällä ostoksilla ja kyllähän niitä leviksiä
sieltä tuli ostettua ja Janelle ihania vaatteita. Illalla täytyikin sitten
lähteä jo kohti kotia.
En voi kyllin kiittää Sonjaa, Jefiä ja Jeniä vieraanvaraisuudesta ja
lämmöstä, jota tällä reissulla koin. Tuntui kuin olisin ollut osa perhettä.
Suuret kiitokset ansaitsee myös Diana Rymaz, jonka apu sopimuspohjineen oli
kullanarvoinen. Dianakaan ei ollut aiemmin käynyt Kennelliiton
koiranet-sivuilla ja jäi mielenkiinnolla selaamaan tietoja. Dianan kanssa
teemme varmasti yhteistyötä myös jatkossa. Kiitos!
Suuntaan matkan taas 2007 farmille ja Meksikoon (jos kutsu vielä voimassa :)
)
Näen taas ainakin kaksi mutta luultavasti ja toivottavasti kolme jos mitään
pahaa ei tapahdu.
YLPEÄ kasvattaja Titta
|
Dino
11 v
Seija